Siirry suoraan sisältöön
Trofeita seinällä. Kuva: Ian Michler
Trofeita seinällä. Kuva: Ian Michler

Eläin tapetaan turhaan

Trofeemetsästyksessä pääasiallinen syy tappamiselle on eläimestä saatava metsästysmuisto. Etelä- Afrikassa tavallisin metsästysmuoto on canned hunting, jossa eläin päästetään vapaaksi ja tapetaan suljetulla alueella. Mitä nopeammin eläin halutaan tappaa, sen pienempi suljettu alue.

Mitä trofeemetsästys on?

Trofeemetsästystä on kahta eri muotoa. ”Fair chase” -metsästystä (ns. ”oikeudenmukainen jahti”) harrastetaan vapaassa luonnossa, jolloin saaliin saanti on epävarmaa ja metsästäminen vie aikaa. Toinen metsästysmuoto on niin sanottu ”canned hunting”, joka tarkoittaa, että eläimiä metsästetään aidatulla ja suljetulla alueella. Tätä metsästystapaa kutsutaan myös nimillä ”captive hunting” tai ”hunting of captive bred animals”. Metsästäminen suljetulla alueella tarkoittaa, että saalis on taattu ja aikaa metsästämiseen menee juuri sen verran, kuin asiakkaalla on siihen käytettävissä. Etelä-Afrikassa ”canned hunting” on tavallisin metsästysmuoto. Eläin tai eläimet, jotka ammutaan, ovat yleensä jalostettuja ja eläneet vankeudessa. Niitä on myös voitu käyttää niin hoivamatkailun kohteina ja turismissa ennen kuin ne päätyvät metsästettäviksi. Siten trofeemetsästykseen liittyy useampi julma liiketoiminta. 

Muita metsästysmuotoja ovat ”biltong-hunting” ja ”traditional community hunting” (ns. perinteinen metsästäminen), jossa eläin tapetaan pääasiassa ravinnoksi ja omaan tarpeeseen, sekä joskus perinteisin keinoin. Trofeemetsästyksessä pääasiallinen syy tappamiselle on eläimestä saatava metsästysmuisto. Tavallisimmin metsästysmuisto, joka eläimestä halutaan, ovat eläimen sarvet, pää tai nahka. Mitä epätavallisempi metsästysmuisto on, sen arvokkaampi se metsästäjälle on. Siksi luonnonvaraisia eläimiä on alettu jalostamaan. Jalostaminen johtuu siitä, että metsästäjät haluavat isoja, vahvan näköisiä metsästysmuistoja kokoelmiinsa ja kysynnän vuoksi sellaisia yksilöitä pyritään jalostamaan. Tällainen jalostettu eläin on esimerkiksi pieni musta antilooppi, Black Impala, jota ei esiinny luonnossa. Se on niin arvokas, että jos sen jalka menee poikki, se hoidetaan kuntoon metsästämistä varten. Alla olevassa kuvassa, jossa eläintä ollaan juuri viemässä röntgeniin ennen leikkausta, on juuri tällainen tilanne.

Musta impala. Kuva: Birgitta Wahlberg
Musta impala. Kuva: Birgitta Wahlberg

Trofeemetsästys tarkoittaa toisin sanoen, että toimitaan juuri päinvastoin kuin luonnossa, jossa luonnollinen poistuma yleensä kohdistuu sairaisiin ja heikkoihin yksilöihin. Trofeemetsästyksessä halutaan voimakkaita, isoja, erityisiä ja erikoisia eläinten ruumiiden osia muistoksi. Trofeemetsästystä harrastetaan yleensä ulkomailla, josta metsästysmuisto tuodaan kotimaahan. Huomionarvoista on myös, että trofeetuomarit eivät selvitä miten ja missä eläin on tapettu, vaan arvioivat vain trofeen. Myös uhanalaisten ja erittäin uhanalaisten eläinten ruumiinosat kelpaavat trofeetuomareille arvioitaviksi.

Trofeemetsästys tarkoittaa toisin sanoen, että toimitaan juuri päinvastoin kuin luonnossa, jossa luonnollinen poistuma yleensä kohdistuu sairaisiin ja heikkoihin yksilöihin. Trofeemetsästyksessä halutaan voimakkaita, isoja, erityisiä ja erikoisia eläinten ruumiiden osia muistoksi. Trofeemetsästystä harrastetaan yleensä ulkomailla, josta metsästysmuisto tuodaan kotimaahan. Huomionarvoista on myös, että trofeetuomarit eivät selvitä miten ja missä eläin on tapettu, vaan arvioivat vain trofeen. Myös uhanalaisten ja erittäin uhanalaisten eläinten ruumiinosat kelpaavat trofeetuomareille arvioitaviksi.

Käytännössä metsästys tapahtuu tavallisesti siten, että metsästäjä varaa joko luettelosta tai internetin kautta sen eläimen tai eläimet, jotka hän haluaa ampua. Metsästyslupa voidaan hakea myös ilman nimenomaista varausta. Hintaan kuuluu yleensä eläimen pää ja sen nahka. Tilalliselle jää eläimen luut, jotka myydään luumarkkinoille. Metsästystä edeltävänä iltana eläin nukutetaan tai tainnutetaan ja viedään, tai tilasta riippuen, päästetään metsästysalueelle. Metsästykseen kuuluu olennaisena osana eläimen jäljittäminen, joten eläimen siirtoa ja olinpaikkaa ei kerrota metsästäjälle. Päinvastoin, metsästysmatkaan voi kuulua paljonkin esivalmisteluja metsästäjän tai metsästysryhmän kanssa, ennen kuin eläin jäljitetään ammuttavaksi. Jäljittämiseen voidaan käyttää päiviä, jos metsästäjällä on siihen aikaa. Toisaalta valmiiksi pienempään metsästysaitaukseen viety eläin voidaan ampua myös samana päivänä, jos metsästäjän aikataulu niin vaatii. Joskus eläin ammutaan jopa häkkiinsä. Trofeemetsästys on viime vuosina saanut negatiivista huomiota osakseen ja osittain siksi ”faire chase”  -metsästys on lisääntynyt. 

Laillinen metsästäminen muuttuu laittomaksi, kun rajoja ylitetään ja metsästyslupia rikotaan, tai niitä ei haeta ollenkaan. Se, että metsästäminen on laillista ei kuitenkaan tarkoita, että se on oikein.

Sable Zambia. Kuva: Ian Michler.
Vankeudessa elävä leijona. Kuva: Ian Michler