Metsästysmuistot tulee kieltää kokonaan
Koska trofeemetsästys ja siihen liittyvä liiketoimonta ovat globaali ilmiö, eikä toimintaa voida paikallisesti ratkaista, parasta tapa auttaa eläimiä ja suojella luontoa on metsästysmuistojen maahantuonnin kieltäminen ja tiedon kerääminen sekä levittäminen.
Miksi trofeemetsästys on väärin?
Trofeemetsästys on väärin, koska
- eläinten tappaminen niistä saadun trofeen vuoksi ei ole enää tänä päivänä sivistyneiden ihmisten toimintaa. Toiminnalla ei ole mitään eettistä perustetta.
- trofeemetsästykseen linkittyy muuta liiketoimintaa, kuten eläinten jalostaminen, vankeudessa kasvattaminen, huutokauppa luonnonvaraisilla eläimillä, käyttö hoivamatkailussa ja turismissa sekä luukauppa. Tämä aiheuttaa eläimille kärsimystä.
- trofeemetsästys perustuu päinvastaiseen toimintaan, kuin mitä luonnon oma kiertokulku on ja jossa heikot ja sairaat eivät pärjää.
- trofeemetsästyksellä ja siihen linkittyvällä muulla liiketoiminnalla ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Sen merkitystä luonnontasapainon järkkymiselle ja lajikadolle ei tiedetä muutoin kuin, että se ei ainakaan tue luonnon- ja eläinsuojelua. Toimintaa ei voi perustella luonnonsuojelullisin argumentein.
- hoivamatkailussa käydään kauppaa pääasiassa nuorten hyväuskoisuudella, sillä yleensä heidän kerrotaan, että osallistuvan luonnonsuojeluun. Ihmisiin tottuneita eläimiä ei kuitenkaan voi koskaan palauttaa luontoon.
- trofeemetsästys ei ole vähentänyt salametsästystä. Päinvastoin. Esimerkiksi luukauppa kukoistaa, koska luita on enemmän.
- toiminta ei auta paikallista väestöä, vaikka toisin väitetään. Rahat liiketoiminnasta päätyvät tilallisille ja liikemiehille, ei paikallisille köyhille. Trofeemetsästystä ei voi kestävästi perustella kansantaloudellisin argumentein.
- metsästäjät suosivat epätavallisia värejä ja luonnottomia risteytyksiä ja siksi ihminen tuottaa eläimiä, joita ei luonnossa esiinny. Luonnon- ja eläinsuojelun näkökulmasta tässä piilee iso riski. Esimerkkejä tällaisista eläimistä on ns. ”tigon”, tiikerinaaraan ja leijonauroksen risteytys ja ”liger, tiikeriuroksen ja leijonanaaraan risteytys. Näitä ei tietenkään esiinny luonnossa. Samoin ”White Lion” on suosittu saalis, ainakin rikkaimmille metsästäjille. Valkoiset leijonat eivät ole jalostettuja, ne ovat kasvatettuja, luonnosta salametsästettyjen leijonien perillisiä. Geeni on resessiivinen, mutta esiintyy luonnossa.
- luonnon- tai lajinsuojelullisesta näkökulmasta tarkasteltuna jalostetuilla eläimillä ei ole mitään arvoa, koska ne ovat geneettisesti manipuloituja ja ne ovat olleet ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa. Kesytettyjä, vankeudessa syntyneitä eläimiä ei voi vapauttaa luontoon.
- eläinten vankeudessa pitäminen, niiden siirtäminen huutokauppojen ja myyntien yhteydessä, niiden käyttö hoivamatkailussa ja turismissa, saatikka itse metsästys, ovat eläimille erittäin stressaavia ja pääosin täysin luonnotonta.
- metsästysteollisuus on kannustanut ja lisännyt luonnonvaraisten eläinten tuontia jalostustarkoituksiin esimerkiksi Afrikan maiden kesken. Eläimiä varastetaan tai siirretään epäilyttävissä olosuhteissa täydentämään paikallisia geenipooleja. Toiminnassa piilee suuri riski luonnon- ja eläinsuojelullisesti. Lisäksi se on omiaan lisäämään rikollista toimintaa (eläinkauppaa).
- biologisen monimuotoisuuden suojelu perustuu: 1) luonnon ekosysteemien monimuotoisuuden kunnioittamiseen, 2) ekosysteemissä tavattavien eri lajien (biodiversiteetti) kunnioittamiseen ja 3) lajien geneettisen monimuotoisuuden kunnioittamiseen. Trofeemetsästys ja siihen vahvasti nivoutuva muu liiketoiminta eivät kunnioita mitään näistä.
- trofeemetsästyksessä ja siihen liittyvässä liiketoiminnassa ei ole kysymys eläinten kestävästä käytöstä, vaan niiden jatkuvasta väärinkäytöstä.
Koska trofeemetsästys ja siihen liittyvä muu liiketoiminta ovat globaali ilmiö, eikä toimintaa voida paikallisesti ratkaista, paras tapa auttaa eläimiä ja suojella luontoa on metsästysmuistojen maahantuonnin kieltäminen ja tiedon kerääminen sekä levittäminen.