Siirry suoraan sisältöön

Älä hoivamatkaile

Selvitä aina, mihin olet matkustamassa ja mitkä matkanjärjestäjän ja -kohteen todelliset tarkoitusperät ovat. Kysy ja kyseenalaista. Villieläimen kanssa ei koskaan tulisi olla kosketuksissa muutoin kuin lääketieteellisistä syistä. Jos eläin elää ihmisen kanssa, ei eläintä voida koskaan vapauttaa luontoon.

Hoivamatkailua yhdistettyjen leijonapentueiden kanssa. Kuva: Ian Michler
Hoivamatkailua yhdistettyjen leijonapentueiden kanssa. Kuva: Ian Michler

Tavallisimmin käytetyt perustelut trofeemetsästykselle ovat luonnon- ja eläinkantojen suojelu, toiminnan laillisuus, metsästysperinne, toiminnan positiivinen merkitys paikalliselle väestölle ja kansantaloudelle sekä rikollisen metsästyksen vähentäminen. Näihin osa-alueisiin liittyvät väitteet pitävät kuitenkin harvoin paikkaansa. Siksi trofeemetsästyksen kitkemiseksi kannattaa aina lähteä liikkeelle tiedonhankinnasta.

Alla muutamia faktoja ja vinkkejä, jotka kannattaa pitää mielessä:

  • Yleisin ja tuottavin metsästysmuoto on trofeemetsästys, jota harrastavat pääasiassa ulkomaalaiset. Trofeemetsästys voi tarkoittaa ihmisen kasvattamia ja vankeudessa eläneiden eläinten ampumista aidatulla yksityisalueella. Tätä edes asiakas, eli metsästäjä, ei välttämättä tiedä, sillä aidatut alueet voivat olla laajoja.
  • Erityisesti Afrikassa, jos tila käyttää nimikettä Game Reserve, se ei välttämättä tarkoita, että tilalla ei harrasteta trofeemetsästystä, vaikka nimike liittyykin luonnonsuojeluun. Ainoastaan kansallispuistoissa (National Park) metsästys on aina kiellettyä, vaikka niissäkin voi esiintyä salametsästystä. 
  • Tila, joka käyttää nimikettä ”sanctuary”, eli eläinten turvapaikka, mutta jossa eläimet lisääntyvät tai eläimiä jalostetaan ja myydään, ei ole asiallinen turvapaikka.
  • Kaikissa todellisissa luonnonsuojeluohjelmissa vältetään vuorovaikutusta eläinten kanssa niin pitkälle kuin mahdollista, jotta eläimet eivät tottuisi ihmiseen. Ihmisen läheisyys on luonnollisesti hyvin epämiellyttävää luonnonvaraiselle eläimelle.
  • Erityisesti leijonien kohdalla luonnonvarainen eläinkanta ei kaipaa muita toimenpiteitä kuin niiden elinympäristön turvaamisen ja rauhaan jättämisen. On myös hyvä tietää, että esimerkiksi millään yksityisellä leijonafarmilla Etelä-Afrikassa ei ole käynnissä todellista leijonansuojeluohjelmaa.
  • Trofeemetsästyksellä ei suojella luonnonvaraisia eläinkantoja.
  • Ihmisen jalostamilla tai hoivaamilla luonnonvaraisilla eläimillä ei ole mitään luonnonsuojelullista arvoa. Se on julmaa liiketoimintaa, jonka seuraukset luonnolle ja eläinkannoille voivat olla ennalta- arvaamattomia.


Rhinos II Sarvikuonotila. Kuva: Ian Michler
Rhinos II Sarvikuonotila. Kuva: Ian Michler

On olemassa muutama perussääntö, jotka kannattaa pitää mielessä, kun valitsee vapaaehtoistyökohdetta eläinten parissa:

  1. Jos joutuu maksamaan enemmän rahaa kuin omat elinkustannukset ovat, kyseessä ei ole vapaaehtoistyö.
  1. Jos osa työstä on vuorovaikutusta eläinten kanssa tai tapahtuu niiden tiloissa, kyseessä ei ole eläinten turvapaikka (sanctuary), eikä tila osallistu suojeluohjelmaan. 
  1. Vankeudessa kasvatettuja eläimiä ei voi päästää asuttamaan luonnonvaraisia alueita, koska nämä eläimet ovat leimautuneita ihmisiin ja ovat geneettisesti saastuneita.

    Esitä seuraavat kysymykset ennen vierailua tai vapaaehtoistyötä eläintilalla Afrikassa (koskee kaikkia tiloja ja kansallispuistoja riippumatta siitä, mitä nimeä he käyttävät. Esim. “wildlife farm”, “game park”, “sanctuary”, “national park”)
  • Sallitteko, että ihminen koskettaa eläimiä?
  • Kasvatatteko eläimiä?
  • Myyttekö eläimiä?

Jos yrittäjä vastaa yhteenkään kysymykseen “kyllä”, tilan toiminta voi liittyä luonnonvaraisten eläinten kasvattamiseen, eläinturismiin, trofeemetsästykseen ja luukauppaan tai salametsästykseen.

Lue myös kotisivuillamme olevaa tietoa, jotta saat kokonaiskuvan siitä, miten eri toiminnot liittyvät trofeemetsästykseen. Kerromme myös, miten erotat julman liiketoiminnan todellisesta luonnonsuojelusta.

Tule mukaan tai tue Trofeeton EU -työryhmän toimintaa.

Ole yhteydessä päättäjiin omassa maassasi ja EU:ssa.

Ota julkisesti kantaa trofeemetsästykseen.

Puhu asiasta ihmisten kanssa ja kerro, miksi myös meidän suomalaisten pitää vaatia trofeiden tuontikieltoa.

Puhu nuorten kanssa ja kerro hoivamatkailusta, sekä miten voi varmistua siitä, ettei osallistu julmaan liiketoimintaan.

Keskustele asiasta metsästäjien kanssa. Tämä on työ, jota luulisi jokaisen suomalaisen metsästäjän tukevan.

Keskustele asiasta myös matkatoimistojen kanssa. Älä tyydy siihen, että saat vastaukseksi, että heillä on paikallinen, joka tarkastaa kohteet. Pyydä tarkennuksia perustuen esimerkiksi ylläoleviin tietoihin.

Jos tiedossasi on seura, järjestö tai matkatoimisto, joka järjestää trofeemetsästys- ja/tai hoivamatkoja, jaa tietosi kanssamme! Voit laittaa meille sähköpostia osoitteeseen trophyfreeeu@gmail.com. 

Leijonanpentu ihmisen sylissä. Kuva: Ian Michler
Leijonanpentu ihmisen sylissä. Kuva: Ian Michler